Madrid, Espanja 25.-27.2014

Junamatka Zaragozasta Madridiin kesti reilu tunnin ja matka taittui kyllä tosi nopeesti. Oltiin tehty etukäteen varaus yhteen neljän hengen huoneistoon. Käveltiin laukkuinemme sille kadulle, jossa majoituksen tuli olla ja luultiin vielä siinäkin vaiheessa, että päästäisiin varattuun huoneistoon. Soitettiin sovitusti, kun oltiin alaovella ja jäätiin odottamaan että meille tuotaisiin avain. Sitten kaikki alkoi. Saatiin kuulla keskellä katua, että nyt on pienimuotoinen ongelma sillä emme voisikaan majottua varatussa huoneistossa. Mulla meni tää kaikki aikalailla ohi, sillä avaimentuoja puhui ainoastaan espanjaa.

Kyseinen mies kuitenkin opasti meidät toiselle korvaavalle huoneistolle. Ajattelin tässä vaiheessa, että "OK, ei tässä mitään. Ihan sama missä sitä majottuu, kunhan katon saa pään päälle..." Toi on varmaan tollanen perusreaktio, varsinkin ihmiseltä, joka ei kauheasti vaadi yöpaikalta. Käveltiin varmaan toista kilometriä yhdelle pääkaduista, jonka jälkeen meille avattiin ovet hissien luo. Ensimmäinen ajatus oli, että "kiva, saatiin majoitus vielä paremmalta paikalta."

Noustiin hisseillä viidenteen kerrokseen ja kuljettiin opastetusti yhdelle ovista. Ovien takaa paljastui ihan OK, siisti huone, jossa oli neljälle sängyt. Parisängy ja kerrossänky. Vessakin löytyi, joten mikäs siinä. Huomattiin kyllä heti, ettei majoitus vastannut kyllä yhtään sitä mitä oltiin netistä varattu. Muun muassa luvattu keittiö oli tällä kertaa = jääkaappi ja mikro. Ei mitään pahoja juttuja, mutta sai nekin aikaan pieniä huokauksia. Ennen kuin avainmies ehti lähteä pois kysyttiin vielä wifistä, joka tällä kertaa oli meille aika tärkeä (meillä ei ollut mm. mitään karttoja mukana, eikä minkäänlaista tietoa missä illan keikkapaikka olisi). Saimme taas vastauksen, että asiassa oli pieni "problem" ja wifiä ei ollut saatavilla. Alkoi vähitellen tuntua siltä, ettei meidän saatavilla ollut mitään mitä oltiin varattu. Tuli hieman kusetettu olo.

En kuitenkaan jaksa liikaa vaivata päätä tollaisilla asioilla. Loppupeleissä, kun ne on aika merkityksettömiä ja pahimmassa tapauksessa pilaa vain koko loman. Meillä oli katto pään päällä, niin päätin olla tyytyväinen. Huone kuitenkin osoittautui huonommaksi kokoajan. Ensimmäisen wc-käynnin jälkeen pönttö alkoi mm. valuttaa niin ettei enää täyttänyt säiliötä. Hyödynsin kuitenkin kaikki mahdolliset nikisipirkat ja yritin mm. vetää wc:tä suihkua apuakäyttämällä. Noi on tollaisia asioita, joita ei kyllä ihan lomalla haluaisi alkaa säätämään.

Tulin lopulta siihen päätökseen, että toi koko huoneisto juttu on varmasti suunniteltu huijaus. Meille ei selitelty juuri mitään ja pahoittelutkin oli mitättömiä. Voi vain olla varma, että hotels.com saa ansaitsemansa arvioinnin huoneistosta.

Ja jos sitten siirrytään toisiin aiheisiin ja toi huoneasia saisi jäädä.

Kello oli laukannut aikamoista vauhtia, kun oltiin vaihdettu huonetta jne. Illan keikalle aukesi ovet jo viiden aikaa ja meillä ei ollut mitään käsitystä mihin päin kaupunkia meidän tulisi suunnata. Lähdettiin ensimmäiseen mahdolliseen kahvilaan/ravintollaan, jotta saataisiin googlen karttapalvelu toimimaan. Yhtä nopealla aikataululla lähdettiin myös kohti illan keikkapaikkaa La Rivieraa. Kun päästiin sisälle saatiin huomata, että ensimmäinen bändi oli jo aloittanut settinsä. Oltiin missattu siitä vartti, mutta onneksi ei yhtää enempää.

Keikkojen jälkeen treffaattiin loput kaverit ja lähdettiin johonkin suositeltuun tapas-mestaan. En muista enää yhtää paikan nimeä, mutta pitää kyllä kysellä se vielä jälkeenpäin. Tuolla syöminen ja juominen  tuli tosi edulliseksi, kun tietyn määrän juomia tilatessa sai valita tietyn määrän tapaslautasia. Eli loppupeleissä ei maksettu kuin omat juomamme ja syötiin mahat täyteen. (ruokia ei muuten näy yhdessäkään otetussa kuvassa, sillä pöytään tullessa käsiin tarttui kaikki muu paitsi kamera.)

Tarkoituksena oli jatkaa vielä iltaa johonkin toiseen paikkaan, mutta kaikki lähistöllä olevat olivat puolenyön aikaa niin täynnä, että käytiin vain hakemassa lähimarketista viiniä ja lähdettiin parantamaan maailma huoneistoomme.


Aivan meidän huoneiston läheisyydessä, miltein alakerrassa katutasolla, oli ihana aamupala/-buffet paikka. Paikkaoli tosi edullinen ja maksettiin aamupalasta ja aamukahveista alle 5euroa. Buffetravintola osui silmiin täysin vahingossa, kun pohdittiin ulos kadulle astuessa, että mihin lähdettäisiin aamukahville.

Aamulla ja aamupalan jälkeen treffailtiin taas porukan kanssa ja suunnattiin El Rastro Marketiin, eli tollaiseen ihanaan tosi suureen ulkokirppikseen, joka järjestetään joka sunnuntai Madridissa. Kojuja oli aika laidasta laitaan. Osassa myytiin jälleenmyynti hengessä tavaraa ja toisessa sitten taas ihan kirppismeiningillä käytettyä. Sunnuntain sää oli parhain koko lomasta. Lämpötila nousi kolmeenkymmeneen asteeseen ja en olisi ikinä kotoa lähtiessä uskonut, että voisin päästä nauttimaan tollaisista lämpötiloista lokakuun lopulla Euroopan mantereella.

Jotenkin tosta paikasta tuli aika hyvin mieleen Berliinin MauerPark. Vaikka paikat on loppupeleissä aivan erilaisia, niin molemmissa on tosi paljon myös samaa. Paikan päällä oli tosi paljon porukkaa ja aina välillä tuntui, että ihmisiä oli liiaksikin. Käveleminen eteenpäin pysähtyi täysin, kun ei vain päässyt eteenpäin. Joka puolelta tuli ihmisia ja sai olla tyytyväinen ettei ole torikammoinen.

Jos tuola jaksais penkoa kaikkia mahdollisia myyntikojuja, niin tekisi varmaan aika hyviäkin löytöjä. Itseä kuitenkin jossain määrin ahdisti se ihmispaljous ja aina päästessä teki vain mieli jatkaa matkaa eteenpäin. Tosin omassa matkalaukussa ei myöskään ollut tilaa yhdellekään heräteostokselle, joten ehkä ihan hyvä ettei lähtenyt edes penkomaan kojuja sen enempää.

Kun siirtyi pääkaduilta hieman reunemmas sivukaduille, pääsi jo kävelemään ja kulkemaan paremmin. Tosin myyjiä ja esilleasetettuja myyntitavaroitakin oli tällöin tietenkin vähemmän. Itse jotenkin diggasin tosta kuinka liikkeiden tavaroitakin oli tuotu niin paljon ulos esille.

Välillä ihmishulinasta oli kiva paeta pakoon lähimpään puistoon hengähtämään. Ihanaa tuollakin se, ettei täydy kulkea kilometrikaupalla, että löytää jonkun puistoalueen.

Iltapäivällä tehtiin vielä jotain, mitä oon pitkään halunut tehdä mutten ole koskaan aikaisemmin missään tehnyt. Kaikki tietää joka kaupungista ne turistibussit, jotka yleensä on täynnä kamerat kaulassa olevia turisteja. Bussit kaartelee pitkin kaupunkin ja halutessaan voi pitää kuulokkeet korvissa ja kuunnella mitä ohi menevät tönöt on. Oon pitkään halunnut mennä sellaiselle ajelulle, mutta kukaan mun kaveri ei ole suostunut tulemaan mukaan. :DDD En tiedä mistä oon saanut tälläsen ihmellisen jutun mieleeni, että mun on päästävä sellaiselle.

Hahah, no nyt sain kaverit houkuteltua mukaan. Puolet porukastamme hyppäsi turistibussin kyytiin ja puolet jatkoi kieltämislinjaa. Olin ehkä enemmän fiiliskissä siitä, että sain jonkun mun mukaan tonne kun itse kierroksesta. Ok, myönnän että toi kierros on tosi tyhmä ja siinä ei ehdi sen enempää näkemään niitä paikkoja ja rakennuksia. Kokoajan bussi ajaa vaan vauhdilla kaiken ohi. Diggasin enemmän vain siitä, että sai istua kyydissä ja katsoa ympärille (=ihmisiä). Ehkä vähän tyyristä siihen nähden mitä itse saan kierroksesta irti, mutta kerrankos tuota.

Turistibussikierroksen jälkeen treffailtiin taas koko porukan kesken ja lähdettiin illalliselle. Olin tosi tyytyväinen tohon meidän reissuun, vaikka välillä tuli sellanen fiilis etten ole tehnyt matkan aikana yhtään mitään. Jotenkin oli outoa, että tolla matkalla vaan pelkästää OLI niin paljon. Yleensä reissussa kun reissussa juoksen paikasta toiseen enkä malta ollenkaan pysähtyä.
Ehkä siis opin nyt jotain uutta.

-A