Praha, day 2. (2013)

 Herättiin suunnitelmien mukaan ajoissa. Vedettiin vaatetta päälle ja paineltiin aamupalalle. Paahtista, muroja, tuoremehua, kahvia ja teetä. Perus hostelliaamupalaa. Aamupalan jälkeen kammattiin hiukset sekä naamat ja oltiin valmiita tutustumaan kaupunkiin.



Ennen tätä vaihdettiin kuitenkin muutama sananen meidän huoneseuran kanssa. Yhdysvaltalaiset sisarrukset oli ollut reissussa pari kuukautta ja nyt oli aika lähteä takaisin kotiin. Tavaraa jakoon hiustenkuivaajasta lähtien, kun rinkan tila oli osoittautunut jollekin muullekin rajalliseksi.

Sitten päästiinkin lähtemään kaupungille. Ensimmäisenä suunnattiin Funicularilla kukkulalle upeiden maisemien toivossa. Olin varma, että lipusta saisi maksaa jotain suolaista, mutta yllätyin positiivisesti kun matkaan kävi normaali ratikkalippu tai tollanen. Otettiin 30min lippu, jolla oli hintaa 24korunaa eli vähän alle 1€. Matka oli lyhyt ja olin ihan tyytyväinen, ettei hintaakaan ollut. Olisi meinaan maksanut täysin turhasta.








Ylhäällä oli aivan mielettömän kuuma, kun aurinko paistoi suoraa pilvettömältä taivaalta. Oli pakko ostaa juotavaa, jotta pystyisi pitämään huolta edes nestetasapainosta. Päähineet kun oltiin fiksuina jätetty hostellille, niin auringonpistoksia, joihin muuten olen taipuvainen, sai vaan pelätä.

Käveltiin Eiffelin tornia muistuttavalle tornille. Sinne olisi päässyt kävelemään portaita ylöskin, mutta näytti sen verran hankalalta, että päätettiin skipata. Ihmisiä kulki molempiin suuntiin ja portaat näytti sen verran kapeilta, ettei näyttänyt erityisen yksinkertaiselta siinä ihmismäärässä.

Käveltiin luostarin kautta Prahan linnalle ja Vituksen katedraalille. Turisteja oli joka puolella aivan riittämiin ja ei kauhean kauan viihdytty siinä ihmismassassa. Mutta näähän onkin näitä paikkoja sarjassamme ihmispaljoudeltaetvoivälttyä...

Lähdettiin takaisin luostarille päin, sillä haluttiin päästä maistamaan luostarin panimon terassille olutjäätelöä. Vaikka kuulostaakin ainakin omaan korvaan aika järkyttävältä, niin maku oli yllättävän hyvä. Kyllä mä ainakin voisin Valion jäätelökioskillakin valita olutjäätelön tötteröön, jos se vain olisi mahdollista.

Maisemat tuolta kukkulalta alas kaupunkiin oli mielettömän kauniit.

Katseltavaa ja kuvattavaa jo pelkissä taloissa oli riittämiin. Tollasta ilmettä katselisi kyllä Suomessakin sen ainaisen betonihelvetin sijaan. Onko Suomessa muuten missään sellaista paikkaa, jossa voisi ihailla joitain upeita värikkäitä taloja? Tuntuu, että kaikki on vaan vaaleita muutaman tumman joukossa. Ehkä itse perustan sitten isona jonkun lelumaan, jossa jokainen talo on eri värinen. :D

Mulla on yleensä aina reissuilla joka kaupungissa joku sellanen paikka, johon haluan välttämättä. Oon aina kotoa käsin katsonut etukäteen jotain paikkoja joihin on päästävä. Näin tietenkin myös Prahassa. Halusin nähdä Lennon -seinän, koska oli kuullut juttuja sen historista. Mun mielestä se koko kissahiiri-taisto oli niin makee juttu virkavallan ja hippien välillä että...
Paikan päällä oli jotenkin fiilistä ja tuli sellanen tunne, et tonne olis päästävä joskus myös Lennonin vuosipäivänä nauttimaan sitä tunnelmaa.

Kävely eteenpäin sai jatkua... Vastaan tuli yksi maailman tuhansista lukkosilloista. Niitä kanssa on nykyään joka paikassa. Toi oli tosi pieni, mutta tietenkin aivan täynnä todisteita ikuisesta rakkaudesta... <3

Suunnattiin vähitellen takaisin Kaarlesillalle päin, mikä muuten toimi meille jonkilaisena merkkipaikkana. Aina kun oli lähellä siltaa osasi hyvin paikantaa missä päin meni. :D
Oltiin käyty sillalla edellisenä yönä ja siellä oli silloinkin todella paljon porukkaa. Ei päivällä siellä tietenkään yhtään vähempää ollut.

Sitten vähän lisää kaikkien mahdollisten tönöjen ihmettelyä. Niitä riitti ihmeteltäväksi ja sattumalta suunnattiin ihan hyvälle suunnalle, koska sinne oli kuitenkin matkan aikana tarkoituskin mennä...
Niin minne???

Tultiin jollekin aukiolle ja oltiin jo lähdössä poispäin hostellille, kun huomattiin että porukka tuijottaa jotain seinää. Nostettiin omatkin katseet samaan suuntaan ja huomattiin että oltiin tultu astrologisen kellon luo.

Tiedettiin kellon soivan tasatunnein ja olihan sitä sitten pakko jäädä katsomaan soittoa, kun joka paikasta siitä oli saanut kuulla ja lukea. Käytiin hakemassa Starbucksista frapput ja istuttiin odottamaan "show:ta" xD

Taas oli tunti kulutettu elämästä ja niin lähdettiin kävelemään vihdoin sitä hostellia kohti. Päätettiin tehdä vähän välikuolemaa eli otettiin pikalepo sängyillä. Sitten taas matkaan, shoppailua ja illalla kiertelemään.

Jotenkin huomaa aina matkassa kuinka vaikeaa on pysähtyä. Haluaa vaan nähdä paljon ja kun on kävellyt puoli päivää alkaa se jonkun verran jo tuntua vähintään jaloissa. Kuitenkaa ei malta pysähtyä hetkeksikään mihinkään. Ehkä sitten oppii pysähtymään, kun on nähnyt tarpeeksi. Uteliaisuus ei vaan anna millään periksi...

-A