Sivu on muuttanut uuteen osoitteeseen

Travel Adventures Without End

torstai 20. maaliskuuta 2014

Berliini '13, part 4

Vappuaattona eli päivänä kun suurin osa suomalaisista opiskelijoista, nuorista, työssäkäyvistä ja muista pallonkuluttajista valmistautuu vapun viettoon, aloitin oman päiväni suunnistamalla hostellin läheisyydessä sijaitsevalle tv-tornille. En ollut koskaan aikaisemmin käynyt hissillä tornin huipulla, vaikka joka kerta Berliinissä käydessä oli tullut ihmeteltyä maamerkkiä tornin juurelta.

Olin päättänyt etukäteen, että tällä kertaa ehtisin käydä paikoissa, joihin ei ole aikaisemmin riittänyt aika. Päätin mennä hissillä ylös oli hinta sitten mikä hyvänsä. Päätin, että kerrankos sitä kiertelisi kalliita turistinähtävyyksiä ja kotona voi sitten itkeä sitä kuinka on maksanut kovaa hintaa tyhjästä. Aikuisen hissilippu maksoi 12,50€ ja olin niin aikaisin liikkellä, etten joutunut odottamaan hissiin pääsyä kuin sen ajan, että hissi sujahti viemään edellisen lastin turisteja ylös. Reilu 200m korkeuteen  hissi sujautti alle minuutissa ja sitten pääsikin jo ihastelemaan Berliinin kaupunkimaisemaa...


Kyllä, näkymät oli upeita ja muutama muukin niitä oli ehtinyt jo tulla ihmettelemään. Olin iloinen, että olin tällä kertaa ehtinyt ja saanut aikaiseksi mennä kauan suunnitelmissa oltuun paikkaan. Vaikka rakastan sitä, kun saa kävellä täysin vieraassa paikassa ilman minkäänlaisia suunnitelmia tai päämäärää, pidän myös siitä että saa käydä juurikin näissä suosituissa turisteiden valtaamissa paikoissa. No, itsehän sitä on reissussa ihan samanlainen turisti, niin miksi nyt nostamaan omaa itseään sen suuremmalle jalustalle.

Matkustin hissillä alas ja pääsin vihdoin aamupalalle läheiseen Starbucksiin. Istuin terassilla hetken jos toisenkin. Avasin koneeni, päivittelin ja seurailin ympärillä pyöriviä ihmisiä. Pysähdyin ja elin vain sitä hetkeä. Tuntui täydelliseltä ja toivoin, että elämä olisi juuri sellaista. Muistin taas kuinka rakastan kyseistä kaupunkia. <3

( ja näitä rivejä kirjoittaessa kaipuu Berliiniin kasvaa ja kasvaa...)


Jatkoin matkaani ja kävelin tuttuja sekä tuntemattomia katuja ja reittejä pitkin. Pysähdyin pieneen puistoon istumaan ja jatkoin matkaani. Kävelin tutulle paikalle, jossa olin ollut jo ensimmäisellä Berliinivisiitilläni. Turistipaikkoja... paljon ihmisiä... Katsetta nostaessa taivaalle nousi sama kuumailmapallo, johon olin mennyt siskoni kanssa viisi vuotta aikaisemmin. Tuntui, ettei siitä ollut kuin hetki. Mietin pitäisikö mennä palloilemaan uudestaan. Olin kahden vaiheilla ja toinen jalka oli jo ottamassa askelta siihen suuntaan. Päätin kuitenkin jättää sen väliin... Ei saa tehdä kerta toisen jälkeen samoja asioita. Se tuntui sillon hyvältä neuvolta. Uusia juttuja kohti!


Alas metrotunneliin ja kohti seuraavaa päämäärää. Tiergarten. Suuri puisto, jossa en ollut koskaan aikaisemmin ollut. Rakastan puistoja ja etenkin niissä hengailua. Mieluiten hyvässä seurassa vaikka piknikin merkeissä. Kävin aseman kioskissa hakemasta evästä ja päätin pitää oman vappupiknikin, kun en päässyt sitä viettämään kavereiden kanssa Suomessa. Otin yhteyden puistossa istuessa ystäviini, jotka valmistautuivat vapunviettoon. Tuli hieman ikävä ja olisin halunnut juuri nämä ihmiset sillä hetkellä ympärilleni. Tuli ensimmäistä kertaa ikävä jotain.

Jälleen aika kului aivan huomaamatta ja vähitellen tajusin, että ehkä voisin tehdä vielä joitain ostoksia ennen kotiin paluuta. Perus tuliaiset kotiin viemiseksi ja oman vaatevaraston täyttämistä. xDDD
Olin vasta myöhää illalla täysin väsyneenä takaisin hostellilla. Taas olin koko päivän ollut ja mennyt. Kun pääsin hostelliin huonekaverina ollut aussityttö kysyi lähtisinkö hänen kanssaan jollekin klubille. Olin niin kuollut päivästä, että oli pakko kieltäytyä ja vedota raskaaseen päivään sekä aamulla lähtevään paluulentoon. Olisi ollut todella kiva lähteä, mutta ulkoinen habitukseni oli kaikkea muuta kuin millään tavalla positiivinen. Melkein hävetti, kun toinen oli aivan laittautuneena ja itse talsii hostellihuoneeseen aivan ryytyneenä. Onneksi, hän kuitenkin sai seuraa puolalaisesta pojasta ja ennen heidän lähtöään yöhön puhuimme muun muassa mistä maasta tule paras vodka ja mitkä ovat Berliinin parhaat klubit. Itsehän olin näissä aivan haka, kun en koskaan edes juo vodkaa. Viininjuonti aiheutti hämmennystä ja mietin, että olenko todella erilainen nuori, jos vain pidän hyvästä puna- ja valkoviinistä. :DDD
Toisten lähtiessä yöhön painoin pääni tyynyyn ja olin iloinen, että ehdin nukkua edes hetken. Kun kelloni herätti aamuyöstä tajusin, etteivät huonekaverit olleet vielä edes tulleet takaisin. Saatoin olla hieman tyytyväinen, etten ollut lähtenyt mukaan, sillä tuurillani olisin skipannut koko paluulentoni.
Olin tyytyväinen reissuuni ja mietin mihin sitä voisi lähteä seuraavan kerran yksin...
Tällä hetkellä se on vielä kysymysmerkki.

-A

Tunnisteet: , , ,

0 kommenttia:

Lähetä kommentti

Tilaa Lähetä kommentteja [Atom]

<< Etusivu