Göteborg 4.-6.4.2014

Perjantaiaamuna lennettiin Helsingistä Kööpenhaminaan aamulennolla. Lento lähti klo.07:00 ja oli laskeutu Köpikseen pari tuntia myöhemmin. Aamulennot väsyttää aina ja yleensä ne meneekin nukkuessa. Kuten myös tällä kertaa. Meillä lähti Kastrupin kentältä bussi Göteborgiin 08:55, joten nopeesti ehti kiskoa aamukahvit naamaan ja sitten saikin taas jatkaa matkaa.

Voi tuntua tyhmältä, että lennettiin Köpikseen kun tarkoituksena ei kuitenkaan ollut viipyä siellä yhtää pakoa pidempää, mutta ruotsissa on sen verran hintavat junat/bussit, että asiaa punnittaessa toi tuntui parhaalta vaihtoehdolta. Jos lätäkön yli olisi päässyt edullisesti laivalla Tukholmaan, mutta se olisi vienyt monen kertaisen ajan ja lyhyellä matkalla aika on melko arvokasta. Menopaluu Kööpenhaminaan oli 125€ /hlö ja  reilu neljän tunnin bussimatka kentältä Göteborgiin maksoi 169krn eli suunnilleen 19€.

Göteborgista oltiin varattu majoitukseksi Linne Hostel :ista kahden hengen huone, joka oli sillä hetkellä halvin mahdollinen. Hintaa en nyt kuitenkaan muista, ja koska en tehnyt itse siitä varausta sen esiinkaivaminenkaan ei ole tällä hetkellä mahdollista. Ehkä hyvänä muistutuksena itselle olisi se, että kun tekisi asiat tarpeeksi ajoissa aina reissujen jälkeen eikä tälleen kuukausia myöhemmin, niin asiat olisi vielä turheessa muistissa. No ehkä mä joskus vielä opin.

 Olin ensimmäistä kertaa Ruotsissa jossain muualla kun Tukholmassa. On muuten tosi outoa, että miksi käy aina pelkästään niissä kaupungeissa, jonne on helpoin päästä. Tuolla reissussa alkoi miettiä vakavissaan sitä, että voisi aivan hyvin matkustaa Ruotsissa vähän enemmänkin. Näkisi paljon uusia kulmia.

 Göteborg osottautui aika pieneksi paikaksi. Ei siellä ollut sen erityisempää nähtävää meille. Kuljeskeltiin kaupungilla ilman päämäärää, hengailtiin puistoissa ja istuttiin kahviloissa sekä terasseilla. Rentoiluloma on aina kohdillaan ja miksei myös tällä kertaan. Meillähän oli matkalle yksi tärkeä syykin. Haluttiin päästä katsomaan molempien lempibändin keikkaa ja kun kyseinen bändi keikkailee tällä hetkellä niin vähän ja pääosin vain kotimaassaan, ei auttanut muu kuin lähteä katsomaan bändiä heidän kotikaupunkiinsa. Keikkaa oli mainostettu kera kaiken spesiaalin, joten se kaikki lisäsi vain odotusta iltaa kohti.

Hardcore Superstar esiintyi Trädgårnissa. Ollaan maailman paskimmat tietämään yhdestäkään keikan aikataulusta yhtään mitään. Musta tuntuu, että vielä joskus skippaillaan hienosti kokonaiset keikat. Kerran aikasemmin lähdettiin katsomaan Pietariin yhtä lempparibändistä ja saavuttiin sitten hyvissä ajoin keikkapaikalle. Tai niin oikeasti luultiin. Käytiin moikkaamassa bändin tuttua miksaajaa ja kun kysyttiin koska bändi alkaisi soittaa saatiin kuulla vastaukseksi, että kymmenen minuutin kuluttua. Tässä vaiheessahan itse olimme juuri saapuneet paikalle ja saaneet takit narikkaan. No tällä kertaa saavuttiin sitten Trädgårniin "liian aikaisin". Ulkona ei ollut mitään jonoja ja itse alkoi jo miettiä, että olikohan sitä tullut edes oikeaan paikkaan. Ovella meidän liput kuitenkin kävi, joten olettamus siitä että oikeaan paikkaan oli saapunut alkoi olla melko varmaa. Sitten kun näki vielä tutut kasvot, joita on nähnyt muillain HCSS:n keikoilla tiesi että oikeassa paikassa ollaan. Ainoana "ongelmana" oli vain se, että keikkasalin ovet oli vieläkin kiinni ja paikalla oli saapunut vain kourallinen ihmisiä.

En tykkää enää jonottaa keikoille. Vihaan sitä Tavastiassa, että ne salin liukuovet pidetään aina aluksi suljettuina ja sitten kauheella juoksukilpailulla porukka yrittää saada parhaat mahdolliset paikat eturivistä. Ehkä oon vieläkin katkera siitä, että vuosia sitten (yli 5 vuotta sitten? katkeruus kunniaaan!) mun vasemmalle käsivarrelle kävi jotain siinä liukuovien avaamisessa. Joku idiootti varmaankin roikkui mun kädessä tai jotain. Se turposi muodottomaksi keikan aikana ja alkuvuoden sain pitää käsivarressa tukea sekä ideaalisidettä. Tärkeintä sinä iltana oli varmaankin eturivi, mutta oon silti enemmän kun iloinen siitä ettei enää pidä (luultavasti) mennä yhteenkään Helldoneen.

Ajatus rönsyilee kyllä nyt niin hienosti, että ehkä nää muumipapan_muistelmat_part1224441 voisi päättää tähän. No joka tapauksessa, ärsytti että oltiin saavuttu paikalle liian aikaisin ja ei edes tiedetty koska keikka alkaisi. Onneksi baari oli auki ja sai lievittää tuskaa.

Aika nopeasti sinne salin puolellekin pääsi. Aika kului nopeesti ja juteltiin yhden tytön kanssa, jonka on tiennyt vuosia kun on itse pyörinyt samojen bändien keikoilla. Ei oltu kuitenkaan koskaan aikasemmin puhuttu yhtään mitään. Se muuten tuntuu aivan käsittämättömälle, kun on sellasia ihmisiä joita saattaa nähdä kuukausittain, miksei vaikka viikoittain tai päivittäin, mutta siltikään ei koskaan puhu niiden kanssa yhtään mitään. Se moikkauskin tuntuu liian isolta.

Koska tän tarkoituksena ei ollut ollut mikään keikkaraportti, niin lopetan tän vielä kun siihen on mahdollisuus. No kai voin mainita vielä, että rakastuin tohon bändiin taas vaan kovemmin lisää. Luultavasti on bändin takia nään uusia paikkoja vielä vuosien kuluessa lisääkin. Rakastan kiertue-elämää. Vaikka välillä ei näekkään muuta kuin keikkapaikat, hostellihuoneet ja junanvaunut, niin en tiedä melkein parempaa kun se, että on reissun päällä ja samalla joka ilta jollain parhaalla keikalla.

Sunnuntaiaamuna meidän paluubussi lähti sitten Göteborgista takaisin Kööpenhaminaan. On muuten aivan ultimaattisen fiksua ostaa bussiliput sunnuntaiaamun ensimmäiseen bussiin varsinkin, jos on edellisenä yönä jollain parhaalla keikalla pitkänkaavanmukaan.

Kööpenhaminassa väsytti,väsytti ja väsytti. Oltiin mukamas oltu näppäriä ja bookattu mahdollisimman myöhäinen lento takaisin Helsinkiin, jotta ehdittäisiin myös kierrellä Köpiksessä ja shoppailla. Molempia jaksettiin harrastaa aika huonolla menestyksellä. No ehkä tästä ainakin oppi jotain...

Joka tapauksessa reissusta, pitäisikö sanoa keikkareissusta jäi aivan mielettömän hyvä fiilis. Jälleen kerran! Tollaset on aina niin tervetulleita eteen. Tässähän voisi jo alkaa suunnitella seuraavia. Mun mielestä olisi muuten kauheen mielenkiintoista tietää kuinka paljon ihmisiä matkustelee musiikin takia. Itselle musiikki on yhtä suuri intohimo kuin matkustelu, joten sitä on tullut harrastettua vuosia... ja varmaan harrastus jatkuu vielä vähintään yhtä kauan.

-A