Oslo, part. 3

Kolmantena aamuna, jota voidaan myös ajatella meidän viimeisenä päivänä Oslossa, lähdettiin katsomaan vielä viimeiset nähtävyydet, joita kaupungissa haluttiin nähdä. Lähdettiin seuraavana aamuyöllä takaisin kotiin päin, joten laitettiin tavarat bussiterminaalin säilytyslokeroihin ja lähdettiin Vigelandin patsaspuistoon.

Olin etukäteen lukenut, että paikka on tosi upea ja paikallisten suosima piknikpaikka. Koska sää oli melko epävakainen, jäi piknikeväät ostamatta, mutta matka patsaspuistoon kuitenkin tehtiin. Muhun puisto teki vaikutuksen. Se oli valtavan suuri ja kaikkialla oli jotain nähtävää. Oltiin matkassa ehkä vähän liian aikaisin, kun oli vielä kevät. Uskon, että kesällä tuo paikka Vigeland on aivan mieletön, kun on kaikki istutukset kauniina jne.

Ihmeteltiin puistoa ja naurettiin hassuille patsaille.

Patsaspuistossa oli tosi paljon nähtävää ja siellä vierailuun voisi helposti varata aikaa vaikka koko päivän. Olisi todella kiva matkustaa vielä joskus uusiksi Osloon ja hengailla vaan tuolla puistossa. Tietenkin mieluiten auringonpaisteessa. ;)

 Tuolla oli aivan mielettömän kaunista ja yritin taltioida kuviksi edes jotain... tosin aika epäonnistuen. Ympäristö oli niin mieletön, ettei sen upeus näy puoliksikaan otetuissa kuvissa.

Yksi mieleenpainuvimmista hetkistä Vigelandin puistossa oli, kun jotkut olivat lähteneet kertakäyttögrillin kanssa puistoon grillailemaan. Naisilla oli herkullisen näköiset vartaat sun muut safkat kauniista aseteltuna grilliin ja viltille. Sitten alkoi mieletön vesisade ja toiset yrittivät epätoivoisesti suojata ruokiaan. Kun taivas hajoaa, ei paljoa ole tehtävissä. Grilliä suojattiin sateenvarjolla, mikä näytti melko huvittavalta. Itse olisin varmaankin tilanteessa menettänyt liiankin nopeasti hermoni ja heittänyt grillin ruokineen lähimpään roskikseen ja tarponut uitettuna koirana kotiin. Onneksi toisilla oli sisua!

Vigelandista lähdettiin Holmenkolleniin, koska nähtiin huipuilla hyppyrimäki mikä oli pakko päästä tsekkaamaan. Julkisilla pääsi helposti linjoja pitkin ja maisemat olivat välillä aivan mielettömät kun matkattiin rinnettä ylös.

 Holmenkollenista lähdettiin takasin keskustaan. Kahviteltiin rautatieasemalla ja syötiin "kaffe og waffel" eli kahvia ja vohvelia, joka oli jossain tarjouksessa siinä kahvilassa johon oltiin päädytty istumaan.

Seuraavana suunnitelmsisa oli löytää joku urheilubaari, jossa voitaisiin katsoa lätkän finaalipeli. Tuli muuten huomattua, että sen löytäminen voi olla yllättävänkin vaikeaa ja eihän tällaisessa tilanteessa eden löydä yhden yhtä urheilubaaria. Lopulta löydettiin yksi, mikä oli hyvin fudistyylisesti koristeltuna. Joka puolella oli isot sport tv-kanavien mainokset ja päätettiin kysyä tiskiltä, että näkisikö kyseisessä paikassa illan pelin.

Tiskin takana seisova ukko katsoi meitä hieman ihmeissään esittäessämme kysymyksen, jonka jälkeen kysyi meiltä että mitkä siellä finaalissa pelaisivat. Suomalaisena oli outoa, että pohjoisessa naapurivaltiossa ei seurattu sen vertaa jääkiekkoa, että tiedettäisiin ketkä pelaavat finaalipeliä. Tosin, en itsekään muista että Norja olisi koskaan menestynyt jääkiekossa... :DDD

Saimme mieheltä kieltävän vastauksen ja etsintämme jatkui. Aloimme jo pohtia, että joudummeko skippaamaan mm -finaalipelin vain sen takia ettei norjalaiset seuraa lätkää. Lopulta näimme kadulla mainoksen, joka houkutteli jääkiekkofanit seuraamaan peliä valkokankaalta. Menimme hyvissä ajoin varaamana itsellemme paikat ja jännittämään peliä.

Paikalle saapui paljon ruotsalaisia faneja asianmukaisesti keltasiniseen pukeutuneina. He myös valtasivat kaikki eturivin pöydät ja pelin alkaessa ärsytti, kun keltasininen lippu liehui pahasti silmieni ja screenin välillä.

Emme toki olleet paikan ainoat suomalaiset ja saimme kannatuksemme kuulumaan vaikkakin meitä oli vain murto-osa Ruotsin kannattajiin nähden. Ymmärrettävästi paikka räjähti siinä vaiheessa kun Ruotsi teki maalinsa (, sen ainoan :D).



Muuten saimme seurata jännittävää ja mahtavaa peliä. Pelin loppupuolella ei voinut uskoa silmiä, kun niitä kiekkoja tippui maaliin toinen toisensa perään. Siltikään ei uskaltanut huokaista ennenkuin oli enää muutama sekunti peliä jäljellä.

Viimeisten minuuttien aikana ruotsin kannattajat alkoivat vähin äänin poistua paikalta, kun me suomalaiset laitoimme juhlat pystyyn. Loppuilta kuluikin sitten pukumiesten kanssa Suomea ylistäen.



Koko reissu oli aivan mahtava ja sai hienon päätöksen, kun Leijonat kaatoivat Ruotsin Bratislavassa. Samoilla silmillä jatkettiin lentäen kotiin ja ymmärrettävästi matka kului nopeasti, kun nukahti omalle istuimelle ennen kuin kone edes ehti kääntyä kiitoradalle.

-A